Enni Mustosen eli oikealta nimeltään Kirsti Mannisen historiallisten romaanien sarja Syrjästäkatsojan tarinoita on kiehtovaa luettavaa. Vuoden välein täydentyneen sarjan ensimmäinen teos Paimentyttö ilmestyi vuonna 2013. Vuoden 2017 huhtikuussa ilmestyi sarjan viides osa Ruokarouvan tytär. Viidessä julkaistussa teoksessa seurataan tunnettujen suomalaisten kulttuurikotien elämää Ida Erikssonin silmin vuodesta 1893 vuoteen 1918 saakka. Sinä aikana sisukas Ida kasvaa karun elämän koulimana aikuiseksi naiseksi, jolla on lopulta oma täysihoitola.
Paimentyttö
Mustonen koukuttaa ja kietoo lukijan tiukasti pikkusormensa ympärille jo ensimmäisessä osassa. Lukija saa huokaista helpotuksesta, sillä kirjailijan persoonallinen kirjoitustyyli jatkuu myös tässä sarjassa. Paimentyttö-teos on kuitenkin varsinkin alkupuolella raskasta luettavaa, sillä Idan elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Jo pienenä orvoksi jäävä Ida joutuu paimentytöksi ja kovan työn puurtajaksi Östersundomin kartanoon, jossa on tehtävä työtä aamuvarhaisesta iltamyöhään. Tapaturman johdosta Idan onni kuitenkin kääntyy: hän pääsee Sakari Topeliuksen Koivuniemen huvilaan sisäpiiaksi. Huvilalla viettävät aikaansa myös Topeliuksen tyttäret lapsineen, joihin Ida tutustuu.
On mielenkiintoista saada vihiä minäkertojana toimivan Idan kautta satusetä Topeliuksen elämästä. Mustonen on tehnyt ihailtavaa taustatyötä sarjaa varten − sen huomaa jo tässä ensimmäisessä osassa. Historialliset faktat ja 1800-luvun elämänmenon tarkka kuvaaminen ovat teoksen ehdotonta ansiota. Arkiaskareiden kuvailu ei tylsistytä, jos on kiinnostunut yli sadan vuoden takaisista asioista.
Lapsenpiika
Lapsenpiika-teoksessa Ida muuttaa Jean ja Aino Sibeliuksen perheeseen hoitamaan pariskunnan tyttäriä, joihin hän tykästyy varsin pian. Helsingissä vietetyn talven jälkeen perhe muuttaa Keravalle Mattilan taloon, jonne Idakin lähtee mukaan. Asetelma on 1800-luvun mukainen: piiat palvelevat sivistyneistöä, tässä tapauksessa kulttuuriväkeä. Vaikkakin perhe kuuluu sivistyneistöön, Ida saa raataa pienen palkkansa eteen 24/7. Kerran kuukaudessa hän saa yhden vapaapäivän ja voi tehdä mitä haluaa.
Vaikka Mustonen kirjoittaa pääosin fiktiota, pääsee lukija kurkistamaan kuuluisan Janne eli Jean Sibeliuksen todenmukaiseen elämään. Säveltäjä kuvataan omiin oloihinsa vetäytyvänä ja usein "viftaavana" miehenä, joka ei viihdy kotona. Kalliita sikareita ja konjakkia kuluttava sekä yönsä usein Kämpissä viettävä suurmies tuhlaa surutta ruokakunnan rahoja siihen malliin, että muu perhe joutuu elämään niukkuudessa ja syömään vaatimattomasti. Rahavaikeuksissa kärvistelevä perhe ei saa aina maksettua Idankaan palkkaa ajallaan. Hyväsydäminen lapsenpiika jopa antaa lainarahaa omista säästöistään perheelle.
Teos kattaa vuosien 1898–1900 ajan Idan elämästä. Se on samalla kiehtova ajankuvaus Helsingin ja Keravan historiasta. Teoksen vahvuutena onkin sujuvan kerronnan lisäksi Suomen kulttuurin kultakauden sekä kansallisen heräämisen ajan tarkkapiirteinen kuvaaminen. Lukija lennähtää keskelle vossikkakyytien, sisäpihahuussien ja köyhäintalojen täyttämää miljöötä.
Emännöitsijä
Sarjan kolmannessa osassa Ida palaa Keravalta Helsinkiin. Sibeliukset ovat muuttaneet pois Suomesta, joten Ida pestautuu emännöitsijäksi Albert Edelfeltin ateljeeseen. Tämänkertainen huusholli on kuitenkin erilainen, sillä taiteilija viettää pitkiä aikoja matkoillaan, jolloin Ida on ateljeessa yksin. Häntä kuitenkin työllistävät Edelfeltin siskot sekä Ellan-rouva, jonka kanssa Albert on naimisissa, vaikkei asukaan yhdessä.
Albertin mukana ateljeehen rymyää usein muutakin taiteilijaväkeä jopa keskellä yötä, jolloin Idan pitää olla palveluvalmiudessa, vaikkei hän olekaan enää piika vaan emännöitsijä. Pikkuhiljaa Albertin ja Idan välille syntyy jännite, joka johtaa nuoren naisen ensimmäiseen romanssiin.
Sarja on samalla kasvukertomus, ja nyt päähenkilö alkaa olla aikuisuuden kynnyksellä. Idasta kehittyy vuosien varrella itsevarmempi ja topakampi pitämään puoliaan. Hän ei kuitenkaan säästy tunnemyrskyjä aiheuttavalta mieliharmilta, mutta pystyy pitämään yllä reippautensa vastoinkäymisistä huolimatta. Romanssi huomattavasti vanhempaan taiteilijaan on pidettävä salassa jopa miehen kuoleman jälkeen.
Mustonen pysyy tässäkin teoksessa tyylilleen uskollisena: ajankuvaus on tarkkaa ja aidontuntuista, kirjoitustyyli toteavaa ja kaihoisaa. Teos seuraa vuosien 1900–1905 ajan Idan elämää Helsingissä. Emännöitsijä on laajempi kuin aiemmat osat, ja siinä on hyvinkin paljon yksityiskohtaista arkiaskareiden kuvausta.
Ruokarouva
Sarjan neljäs osa poikkeaa huomattavasti aiemmista. Ruokarouvassa seurataan Idan ja hänen tyttärensä Kirstin elämää sotavuosien 1914–1918 aikana. Teoksessa pääpaino on Idan ja hänen lähipiirinsä elämänmenon kuvaamisessa, mutta myös vahvasti ensimmäisen maailmansodan ja Suomen sisällissodan vaikutuksissa.
Albertin kuoltua Ida on muuttanut Ruotsiin, mutta haluaa palata Helsinkiin, kun tytär on jo kasvanut isommaksi. Utelijoille kerrotaan, että isä on ennen tytön syntymää kuollut perämies ja Idan aviomies. Idalla on haave: hän haluaa perustaa täysihoitolan Ruotsista saamillaan perintörahoilla. Yllättävän helposti hän löytääkin sopivan huvilan Albergasta ja alkaa pyörittää omaa yritystään. Kallis ilmoitus lehdessä tuottaa pian tulosta: huonetta tulevat kyselemään yliopisto-opiskelijat mutta myös tunnetut kulttuurivaikuttajat Eino Leinosta Leevi Madetojaan.
Idan työntäyteistä elämää omalla tavallaan helpottavat rehti talonmies Iisakki sekä naapurissa asustavat Ville ja Viivi. Myös hoitolan asukeista tulee sodan aiheuttaman ahdistuksen ja ruokapulan myötä läheisiä keskenään. Ympäröivä yhteiskunta tuntuu levottomalta, mutta silti Ida pyörittää sinnikkäästi bisnestään ja ihmiset koittavat elää elämäänsä parhaansa mukaan. Idan elämään tulee uutta säpinää, kun lapsuudesta ja nuoruudesta tuttu Elias saapuu pyytämään majapaikkaa.
Viimeistään tässä osassa Mustonen vakuuttaa lukijan historioitsijan taidoistaan. Tietämys esimerkiksi santarmien ja jääkäreiden touhuista on laajaa ja todentuntuista. Mustonen on onnistunut kirjasarjassaan luomaan uskottavia henkilöhahmoja, joiden elämäntaivalta on miellyttävä seurata, ja jatkoa jää aina odottamaan. Nykyaikaan verrattuna varsin eristäytynyttä "syrjästäkatsojan" elämää viettävän Idan arki on täyttä tohinaa aamusta iltaan, vaikkei hän enää olekaan piika tai palvelija. Sinnikäs ja itsenäinen nainen selviytyy sodan melskeessä yllättävän hyvin vastoinkäymisistä huolimatta. Joko kuitenkin hänen rakkauselämänsäkin alkaisi vihdoin kukoistaa?
Ruokarouvan tytär
Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja jatkuu viidennellä romaanilla, jossa Idan sijasta ääneen pääseekin hänen tyttärensä Kirsti. Yliopisto-opintojaan aloitteleva tytär elelee huoletonta elämää siskopuolensa Allin kanssa 1920-luvun Helsingissä. Samoissa opiskelijapiireissä pyörii kulttuurivaikuttajia Olavi Paavolaisesta Katri Valaan. Kirsti ei kuulu varsinaiseen Tulenkantajien porukkaan, mutta Alli puolestaan on taitava runonlausuja, jonka vivahteikasta elämää kirjassa myös seurataan.
Tapahtumat sijoittuvat lyhyelle aikavälille vuosiin 1924−1927, jolloin Kirstin elämässä tapahtuu monenmoisia käänteitä: rakastuminen, siskon kuolema sekä Pariisin matka. Kesä 1924 kuluu yllättäen Naisylioppilaiden Karjala-Seuran näytelmäkiertueella, jolle Kirsti lähtee lyhyen suostuttelun jälkeen avustajaksi. Samaan aikaan Kirstin mielessä pyörii agronomi Mauri Jaakkola. Ajatus maatilan emännäksi ryhtymisestä ei loppujen lopuksi kiehdo Kirstiä, koska hänelle on tärkeää pärjätä naisena omillaan. Häntä alkaa kiinnostaa enemmän muotimaailma kuin ranskan kielen pänttääminen yliopistossa. Kun Alli kuolee tuberkuloosiin, Kirsin elämään tulee täyskäännös. Hän lähtee Vallgrenien yllyttämänä Pariisiin vuodeksi, mutta vuosi venyykin kahdeksi.
On kiehtovaa siirtyä ajassa taaksepäin 1920-luvulle ja varsinkin Pariisiin, jossa mm. Coco Chanel jo pyörittää muotisalonkejaan. Teoksen Pariisi-osio on mielestäni kiinnostavinta antia. Harmittavasti sinne päästään kuitenkin vasta kirjan loppupuolella, sillä näytelmäkiertueen, Viipurin matkan sekä Allin kohtalon käsittely haukkaa tarinasta suurimman osan. Jälleen Mustonen on käyttänyt runsaasti sivuja yksityiskohtien pikkutarkkaan selostamiseen, mikä toisaalta on turhauttavaa. Tässä osassa Ida jää täysin sivuhenkilön rooliin, joten hänen tuntemuksiaan pirssiautobisnestä pyörittävän Eliaksen vaimona ja pienten kaksospoikien äitinä voi vain arvailla.
Kuten aiemmatkin teokset, myös Ruokarouvan tytär vyöryttää esiin kuuluisien historiallisten merkkihenkilöiden kavalkadin. Tulenkantajien lisäksi teoksessa pääsee tutustumaan Coco Chaneliin sekä myös Ernest Hemingwayhin, jonka avioliittokriisiä Kirsti pääsee seuraamaan yllättävän läheltä. Kulttuuristen vaikuttajien ilmaantuminen syö paikoitellen uskottavuutta, mutta tuo toisaalta mielenkiintoisen lisän sarjaan. Kirsti näyttää perineen äitinsä luonteenlaadun, sillä hän vaikuttaa yhtä itsenäiseltä järki-ihmiseltä kuin Idakin. Ehkä hänen henkilöhahmoonsa olisi voinut lisätä enemmän Albert Edelfeltin ominaisuuksia? Tytär raottaakin tietämättään salaisuuden verhoa, ja on mielenkiintoista jäädä odottamaan paljastuuko isän henkilöllisyys sarjan jatko-osassa.
Kirja-arvostelu on julkaistu myös Kulttuurimedia Nousussa: http://www.nousu.net/syrjastakatsojan-tarinoita-1-4-enni-mustonen/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti