Enni
Mustosen vahvoja tunteita herättävä Syrjästäkatsojan tarinoita
-sarja jatkuu kuudennella osalla Taiteilijan vaimo, jossa Ida Erikssonin tytär
Kirsti on edelleen päähenkilönä. Tarina jatkuu siitä, mihin edellinen osa Ruokarouvan
tytär jäi. Kirsti palaa Pariisista Suomeen ja perustaa kauan
haaveilemansa muotihuoneen Helsingin Bulevardille.
Toisensa löytäneet
Kirsti ja Iivo elävät susiparina 1920-luvun Pariisissa. Samassa hotellissa
kyyhkyläisten kanssa majoittuvat mm. Tulenkantajien pöyhkeilevä keulahahmo
Olavi Paavolainen ja ujo Mika Waltari. Kirsti seuraa sivusta miesten toilailuja
ja haaveilee Suomeen paluusta yhdessä Iivon kanssa, joka on mestari Pomponin
opissa. Pitkän paluumatkan aikana Kirsti ehtii jännittää, miten kotiväki
suhtautuu pariskuntaan. Kotona Ida-äiti huokaisee helpotuksesta, kun tytär on
ottanut tutun ja turvallisen miehen eikä tuonut ketään vierasta maailmalta.
Pariskunta vihitään koruttomasti ja pian Viena-tytär ilmoittaa tulostaan
luonnollisena seurauksena avioitumisesta.
Taiteilijan vaimona
Kirstin elämä on köyhyyden sävyttämää: Miilin kanssa perustettu muotihuone
pitää saada tuottamaan, kun kuvanveistäjämies on vähän väliä työttömänä ja
joutuu jopa työnantajan huijauksen kohteeksi. Jokainen killinki pitää laskea ja
lainaakin on otettava. Onneksi Kirsti ja Iivo saavat elää Idan täysihoitolassa,
vaikka se välillä heitä hieman nolottaakin. Lapsen synnyttyä isoäidin
korvaamaton apu ja lihapatojen äärellä asuminen kelpaavat kummallekin eikä
omasta huushollista tarvitse enää haaveilla.
Kirsti pestaa
Karjalasta kotoisin olevan Ludmilan ompelijattareksi yllättäen avioituneen
Miilin tilalle, ja hän osoittautuukin hyväsydämiseksi apuriksi taloudellisista
huolista kärsivälle Kirstille. Vihdoin Iivokin saa vakituisemman työsuhteen,
mutta joutuu muuttamaan työn perässä Pohjanmaalle, jossa hän osallistuu myös
Lapuan liikkeen toimintaan.
Kirjan henkilöiden
elämä on nykyihmisen näkökulmasta mukavan yksinkertaista, vaikka
vastoinkäymiset koettelevat heitäkin. Tavaraa on paljon vähemmän eikä yksi
ihminen omista kuin muutaman vaatekerran. Televisio tai internet eivät vie
aikaa − vapaa-aika kuluu kirjojen tai radion parissa. Lukija ymmärtää paremmin
nykyaikaa historiallisten teosten kautta. Samat teemat säilyvät ihmisten
elämässä ajanjaksosta riippumatta: myös 1920-luvulla oli työttömyyttä,
haastavaa vauva-arjen ja työn yhdistämistä poliittisesta kuohunnasta
puhumattakaan. Kirsti ja Iivo edustavat taiteilijoita ja yrittäjiä, joiden
asema nyky-yhteiskunnassa ei ole edelleenkään helppo.
Mustosen teoksiin on
ihana uppoutua niiden maanläheisyyden ja koukuttavan kerrontatyylin vuoksi.
Kirjailijan perehtyneisyys historian tapahtumiin ja tarkkaakin tarkempi kuvailu
pitävät otteessaan vuoden odottelun jälkeen. Hienoa, että sarjan aiemmat
lukijalle läheisiksi muodostuneet henkilöhahmot ovat pysyneet mukana ja myös
heidän tarinansa etenee päähenkilöiden tarinan taustalla. Kuuluisten nimien
vilahtelu ei haittaa enää tässä osassa, sillä se tuntuu jo luontevalta.
Edellisessä osassa
kutkuttavan epäselväksi jäänyt biologisen isän salaisuus ratkeaa kirjan
loppusivuilla. Sarja tarjoaa vahvoja tunteita sekä elämyksellistä
historiamatkailua niitä kaipaaville, ja on onneksi saamassa jatkoa.
Kirja-arvio on julkaistu myös Kulttuurimedia Nousussa: https://www.nousu.net/taiteilijan-vaimo/
