Veera
Salmen uutuusteos Saari on hieman erilainen nuortenkirja. Teos on kepeä ja
vakava yhtä aikaa. Kaikilla kirjan nuorilla on ikävä menneisyys, josta on
opeteltava puhumaan, sillä muuten elämästä ei selviä. Heillä on huoli maailman
lapsista, mutta ennen kaikkea heillä on unelma vapaudesta, Saaresta, jossa voi
elää ilman huolia – ja ilman vanhempia.
Teoksen
päähenkilö on kaiketi Suomessa asuva Hansama, joka on jo viisivuotiaasta saakka
haaveillut Saaresta, jossa voisi elää ilman vanhempiaan, joilla ei tunnu olevan
hänelle aikaa. Kasvettuaan Hansama lavastaa oman kuolemansa ja katoaa. Hän
alkaa kerätä pientä joukkoa mukaan Saarelle, joka sijaitsee Galápagossaarilla
Tyynellä valtamerellä. Porukka täydentyy Morriksella ja Malalalla, ja tulevaa
reissua pohjustetaan Lapin hylätyssä erähotellissa. Hansaman täysi-ikäinen
ullakkokaveri Simon auttaa valmisteluissa ja lupapapereiden väärentämisessä.
Lentokentällä työskentelevä irokeesihemmo lennättää nuoret kohti seikkailua, jolle
kovia kokeneet nuoret lähtevät jännityksestä sekaisin.
Kun
nuorisojoukko on päässyt matkaan, alkaa mielikuva Hohto-elokuvan hylätystä
hotellista vaihtua toiseen: Sininen laguuni -elokuviin. Väkisinkin autiosta
saaresta ja laguuneista puhuttaessa mielikuvat seilaavat teoksista toisiin,
Robinson Crusoesta Kärpästen herraan. Miten käynee tämän teoksen kohdalla?
Palaavatko nuoret sivilisaation pariin vai elävätkö elämänsä loppuun saakka
puumajoissaan banaaneja jyrsien? Tulevatko he toimeen keskenään vai syttyykö
sota?
Yllättävää
kyllä, porukka laajenee. Kirjeitä koulukirjojen väleihin lähetellyt ydinpoppoo
saa viestin Edisonilta, joka uhkaa tehdä itsemurhan isoveljensä tavoin.
Saarelta käsin Korjaamoa pitävät auttamishaluiset nuoret joutuvat tekemään nopean
ratkaisun, sillä viisikohtainen valintaperustelista täyttyy Edisonin kohdalla:
poika on toimitettava pikimmiten heidän luokseen Saarelle. Dj-taitoinen
jössikkä on mukava lisä porukkaan, mutta Edisonia jää vaivaamaan pikkuveli
Jamalin kohtalo. Myös Morris kaipailee ankeihin oloihin jäänyttä Rastasta,
joten pian Simonilla on taas hommaa.
Nuorten
surkea tausta saa myötätunnon heräämään. On hieno oivallus puhutella lukijaa välillä
suoraan ja ottaa hänet mukaan pohtimaan asioita. Päähenkilöt haluavat, että
myös lukija voi hyvin. Nuoria yhdistää etäiset vanhemmat ja toivo paremmasta. Mitään
hurjanhurjia tarinoita nistivanhemmista ei kenenkään kohdalla mainita, mutta
perusvire on ankea: lapsi on jäänyt jollain tasolla yksin. Siksi hän kaipaa
jonnekin muualle ja tarvitsee kipeästi ystäviä. Kirja on riipaiseva kertomus
ystävyydestä, auttamisenhalusta ja unelmoinnin tärkeydestä, ja sitä voi
suositella kaikenikäisille pohdiskelijoille.
Kirja-arvio on julkaistu myös Kulttuurimedia Nousussa: https://www.nousu.net/saari/
