Saari ‒ Veera Salmi (Otava)

Veera Salmen uutuusteos Saari on hieman erilainen nuortenkirja. Teos on kepeä ja vakava yhtä aikaa. Kaikilla kirjan nuorilla on ikävä menneisyys, josta on opeteltava puhumaan, sillä muuten elämästä ei selviä. Heillä on huoli maailman lapsista, mutta ennen kaikkea heillä on unelma vapaudesta, Saaresta, jossa voi elää ilman huolia – ja ilman vanhempia.

Teoksen päähenkilö on kaiketi Suomessa asuva Hansama, joka on jo viisivuotiaasta saakka haaveillut Saaresta, jossa voisi elää ilman vanhempiaan, joilla ei tunnu olevan hänelle aikaa. Kasvettuaan Hansama lavastaa oman kuolemansa ja katoaa. Hän alkaa kerätä pientä joukkoa mukaan Saarelle, joka sijaitsee Galápagossaarilla Tyynellä valtamerellä. Porukka täydentyy Morriksella ja Malalalla, ja tulevaa reissua pohjustetaan Lapin hylätyssä erähotellissa. Hansaman täysi-ikäinen ullakkokaveri Simon auttaa valmisteluissa ja lupapapereiden väärentämisessä. Lentokentällä työskentelevä irokeesihemmo lennättää nuoret kohti seikkailua, jolle kovia kokeneet nuoret lähtevät jännityksestä sekaisin.

Kun nuorisojoukko on päässyt matkaan, alkaa mielikuva Hohto-elokuvan hylätystä hotellista vaihtua toiseen: Sininen laguuni -elokuviin. Väkisinkin autiosta saaresta ja laguuneista puhuttaessa mielikuvat seilaavat teoksista toisiin, Robinson Crusoesta Kärpästen herraan. Miten käynee tämän teoksen kohdalla? Palaavatko nuoret sivilisaation pariin vai elävätkö elämänsä loppuun saakka puumajoissaan banaaneja jyrsien? Tulevatko he toimeen keskenään vai syttyykö sota?

Yllättävää kyllä, porukka laajenee. Kirjeitä koulukirjojen väleihin lähetellyt ydinpoppoo saa viestin Edisonilta, joka uhkaa tehdä itsemurhan isoveljensä tavoin. Saarelta käsin Korjaamoa pitävät auttamishaluiset nuoret joutuvat tekemään nopean ratkaisun, sillä viisikohtainen valintaperustelista täyttyy Edisonin kohdalla: poika on toimitettava pikimmiten heidän luokseen Saarelle. Dj-taitoinen jössikkä on mukava lisä porukkaan, mutta Edisonia jää vaivaamaan pikkuveli Jamalin kohtalo. Myös Morris kaipailee ankeihin oloihin jäänyttä Rastasta, joten pian Simonilla on taas hommaa.

Nuorten surkea tausta saa myötätunnon heräämään. On hieno oivallus puhutella lukijaa välillä suoraan ja ottaa hänet mukaan pohtimaan asioita. Päähenkilöt haluavat, että myös lukija voi hyvin. Nuoria yhdistää etäiset vanhemmat ja toivo paremmasta. Mitään hurjanhurjia tarinoita nistivanhemmista ei kenenkään kohdalla mainita, mutta perusvire on ankea: lapsi on jäänyt jollain tasolla yksin. Siksi hän kaipaa jonnekin muualle ja tarvitsee kipeästi ystäviä. Kirja on riipaiseva kertomus ystävyydestä, auttamisenhalusta ja unelmoinnin tärkeydestä, ja sitä voi suositella kaikenikäisille pohdiskelijoille.

Kirja-arvio on julkaistu myös Kulttuurimedia Nousussa: https://www.nousu.net/saari/