Tiiliskivimäinen Iso
härkä jatkaa Mikko Kamulan Metsän kansa -sarjaa. Se jatkuu kutakuinkin
siitä mihin ensimmäinen osa Ikimetsien
sydänmailla jäi ja tarjoilee huikeita seikkailuja 1400-luvun Suomessa.
Juko Rautaparta
perheineen on kohdannut jo aiemmin paljon vastoinkäymisiä eikä niille näytä
tulevan loppua. Moninkertaiset verot langettanut neljännesmies piinaa yhä
perhettä eikä ruumiltaakaan säästytä. Vanhin poika Heiska joutuu matkaamaan
käräjille murhasta syytettynä ja saa rangaistuksekseen vuoden ajan pakkotyötä
Pyhän Olavin linnassa. Pesti on nuorelle miehelle mieluinen, mutta odottaako
ilkeän neljännesmiehen palveluksessa oleva Kulta häntä enää vuodenkierron
jälkeen?
Yörnin äijän opissa
oleva Tenho näkee painajaisunia verenjanoisesta härästä. Hänen pelkonsa käy
kuin käykin toteen, kun alisesta maailmasta ponnistava iso härkä nousee
tuhoamaan savolaisten seutuja ja hyökkää Rautaparrankin tilalle. Tietäjien
taidot joutuvat koetukselle ja apua härän kaatamiseen haetaan jopa
epäluotettavina pidetyiltä lappalaisilta. Myös muut koettavat auttaa: perheen
tytär Varpu turvautuu maahisten apuun, Heiska lähetetään Viipuriin saakka
sotavoimien anomiseen ja härän aiheuttamasta tuhosta suivaantuneet savolaiset
teroittavat keihäänsä ja nuolensa.
Kirjan tarinaa on
ilo lukea, sillä teksti on niin sujuvaa. Kirjan alkupuolella Mallu-mummon
levottoman ruumiin kuvailu luo kauhutunnelmaa ja aiheen olisi odottanut
jatkuvan pidemmällekin. Toisin kuitenkin käy, kun tapahtumienkulku lähtee
viemään tarinaa muihin suuntiin. Tässä osassa pääpaino on Rautaparran lasten
kokemuksissa ja seikkailuissa, joita riittääkin kirjan täydeltä. Iso härkä on
läsnä koko tarinan ajan ja lopputaistelu tuntuu piinaavan pitkältä – myös
sivumäärältään.
Entisaikojen
mytologiaa fantasialla höystettynä – siitä on Kamulan uudessa teoksessa kyse.
Kirjassa on aiempaa enemmän yliluonnollisuutta, joten kirjallisuudenlajiksi
määritellyn historiallisen fantasian piirteet täyttyvät yli odotusten.
Muinaissuomalaisten uskomuksista kumpuavat fantasiaelementit herättävät hilpeää
ihmetystä: onko silloin tosiaan uskottu vuorenkorkuiseen härkään tai maan alla
asustaviin maahisiin? Niistä kerrotaan niin todentuntuisesti, ettei lukijan
auta kuin uskoa mukana ja jäädä odottelemaan jatkoa jännittävälle lopulle.
Kirja-arvio on julkaistu myös Kulttuurimedia Nousussa: https://www.nousu.net/iso-harka/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti