Status − Milja Kaunisto (Gummerus)

Milja Kauniston uutuusromaani Status saattelee Purppuragiljotiini-trilogian päätökseen. Ranskan vallankumouksen jälkimaininkeihin sijoittuva teos läväyttää esiin hirmuvallan aiheuttamat seuraukset kaikessa karmeudessaan.

Vallankumouksen symboliksi kohonnut entinen kreivitär Marie-Constance de Boucard eli Marianne on teljetty Pariisin täpötäyteen Carmes´n vankilaan ja hän on jonossa giljotiinin terän alle. Aiemmin bordellin emäntänä toiminut nainen on juonitellut diktaattori Robespierreä vastaan koettamalla pelastaa kruununprinssin vankeudesta, joten hänen on vastattava teostaan hengellään. Marianne joutuu mestauslavalle kaikkien muiden rojalistien ja toisinajattelijoiden vanavedessä, mutta yllättäen hän tuleekin pelastetuksi takaisin vankilaan direktori Paul Barrasin toimesta.

Urallaan edistynyt Isidore on palaamassa Napoleonin palveluksesta Pariisiin etsiäkseen käsiinsä elämänsä rakkauden, Mariannen. Hän saa kuulla naisen joutuneen teloitetuksi ja koettaa jatkaa elämäänsä tiedon kanssa. Isidore on saanut uuden nimen Breteuil ja hänet lähetetään maaseudulle hoitamaan Breteuilin linnan omaisuutta. Samaan aikaan Marianne kamppailee hengestään riutuen vankityrmässä. Nerokkaiden naisystäviensä kanssa he saavat lähetettyä viestejä lahjottavissa olevien vartijoiden välityksellä muurien ulkopuolelle, ja pikkuhiljaa Robespierren valta alkaa murentua. Kun aika on kypsä, vallasta sokaistunut diktaattori kukistuu ja uusi aika voi koittaa ‒ tosin juonittelijoita löytyy muualtakin. Statukset varisevat yltä itse kultakin.

Teokseen on rakennettu kutkuttava jännite: Marianne on elossa, mutta Isidore ei sitä tiedä. Tämä paljastetaan lukijalle heti alussa. Tarinan etenemistä seurataan vuoroin entisen kreivittären, vuoroin entisen pyövelin näkökulmasta, joten jännite säilyy loppuun saakka. Taustalla diktaattorin yhä mielivaltaisemmaksi kiihtyvä kansan mestauttamisrumba pitää Pariisia kauhun ja sekasorron vallassa ‒ ja myös lukijaa. Suurkaupungin veriset kadut, rottia vilisevät vankityrmät ja kaiken tämän keskellä pyörivä irstas porttolatoiminta pitävät yllä inhorealistista lukutunnelmaa.

Status jatkaa aiempien osien tapaan faktan ja fiktion yhdistelemistä. Historialliset ja poliittiset seikat korostuvat viimeisessä osassa, mutta sarjan kiehtova rakkaustarina eri juonteineen pelastaa teoksen liialta politisoinnilta. Miellyttävää vaihtelua on myös päästä poistumaan Pariisin ulkopuolelle, mikä lisää miljöönkuvauksen monipuolisuutta. Uusien hahmojen mukaantulo tässä vaiheessa tosin hieman sekoittaa tarinankulkua ja jää irralliseksi. Kauniston mukaansatempaava kerrontatyyli kuitenkin takaa sen, ettei kirja pääse happanemaan käsissä.

Kirja-arvio on julkaistu myös Kulttuurimedia Nousussa: https://www.nousu.net/status/

Pala omaa taivasta – Henna Helmi Heinonen (Tammi)

Henna Helmi Heinosen syväluotaava romaani Pala omaa taivasta kurkistaa kolmen erilaisen naisen elämään. Heistä jokainen on jollain tavalla hukassa ja etsii omaa polkuaan.

Ansku on aina tehnyt niin kuin muut haluavat. Hän on jumissa pienessä kylässä, josta ei tunnu pääsevän pois, vaikka haluaa. Mies ja poika tuntuvat riippakiviltä, anopista puhumattakaan. Työ kotisairaanhoidossa on raskasta ja taakkaa lisää huonokuntoisen äidin hoitaminen. Kun alkoholisoitunut isäkin ilmestyy seudulle, ikävät lapsuudenmuistot palaavat Anskun mieleen. Epätoivo ajaa epätoivoisiin tekoihin itse kunkin.

”Hänellä oli suunnitelma, että lähtee. Ihan minne tahansa, etelään tai pohjoiseen, kunhan pääsisi pois täältä, missä hän ei koskaan ole mitään muuta kuin se sama.”

Joanna pyörittää perheen arkea niin että kulissit huojuvat. Hän on uhrannut oman uransa, jotta lapset saisivat aina tulla koulusta kotiin lämpimän aterian ääreen. Joanna hyväksyy miehensä naisseikkailut, mutta huolella rakennetun perheidyllin särkyminen olisi maailmanloppu. Kun oma tytär oireilee, erilaisista pelkotiloista kärsivä nainen on ihmeissään: miksi hänen täydellisesti kasvattama lapsensa ei voi hyvin?

”Kun Joanna eteisessä pysähtyy, veren kohina täyttää korvat. Hän kävelee tiskikoneelle ja nostelee astioita sisään. Likaisten loppuessa hän ottaa kaapista puhtaita ja jatkaa.”

Laura on kova bisnesnainen, joka ei tunnu löytävän elämänsä rakkautta. Hän myy yrityksen ja jonkin aikaa kaikki on mahdollista: miljoonalla eurollahan voi ostaa vaikka koko maailman! Kun jokapäiväistä työssäkäyntiä ei enää ole, Laura ehtii tutustua sukujuuriinsa ja miettiä paikkaansa – kuuluuko hän kaupunkiin vai maalle. Etäiset välit sukulaisiin ja ystäviin pistää miettimään, mikä elämässä on tärkeintä.

”Miljoona euroa, oikeastaan tarkalleen 1,02 miljoonaa, neljäkymmentäkaksi ja puoli prosenttia kauppasummasta, on hänen elämäntapansa hedelmä.”

Heinonen on kirjoittanut teosta useita vuosia ja se näkyy: hän on saanut tarinaan pituutta mutta myös äärimmäisen koskettavaa syvyyttä. Jokaisen naisen tarina on kehityskertomus. Lapsuudessa koetut vaikeudet heijastuvat myös aikuisuuteen – tosin kaikki heistä eivät sitä huomaa ajoissa. Kirja rohkaisee selvittämään ongelmat ennen kuin on liian myöhäistä. Toisaalta näiden naisten elämässä ei tapahtuisi muutosta parempaan, jolleivät asiat kärjistyisi tarpeeksi pahasti. Kirjan kantava teema voisikin olla kliseisesti ”vaikeuksien kautta voittoon”.

Tarina ei ole kepeää luettavaa, sillä raskaat aiheet vyöryvät sivulta toiselle. Välillä toivo kaikkoaa kokonaan ja lukija tempautuu mukaan ahdistuksen syövereihin: eikö näille naisille tapahdu mitään hyvää? Kuinka paljon pitää kestää, jotta elämä muuttuu siedettävämmäksi? Onneksi valonpilkahduksiakin näkyy. Heinosen käyttämä vivahteikas kieli elävöittää kerrontaa, ja tarkkanäköinen kuvailu saa lukijan uppoutumaan tarinaan. Henkilöiden taustoitukseen olisi puolestaan kaivannut laajennusta, jotta menneisyyden tapahtumat eivät olisi jääneet epäselvien vihjailujen varaan.

Kirja-arvio on julkaistu myö Kulttuurimedia Nousussa: http://www.nousu.net/pala-omaa-taivasta/