keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Linnavuoren Tuuli ‒ Johanna Valkama (Otava)

Kilpineitoja ja sotureita, viikinkejä ja kuninkaita. Pohjolan myöhäisrautakaudelle sijoittuva Linnavuoren Tuuli on Johanna Valkaman itsenäinen jatko-osa Metsän ja meren suku -sarjalle, jonka ensimmäinen osa Itämeren Auri julkaistiin vuonna 2016. Kirjassa seikkailee Aurin vahvaluontoinen tytär, joka ei seuraakaan äitinsä jalanjälkiä.

Hämettä uhkaa vihollinen etelästä. Aurin naimaikään ehtinyt Tuuli-tytär tuntee poltteen sotakentille eikä aio totella vanhempiensa kieltoja seuratessaan kutsumustaan. Hän lähtee varkain miesten mukaan retkelle, jolla etsitään liittolaisia hämäläisille. Tuulin seuralaisina ovat veli Unti, noita Arijoutsi, Hämeen kuninkaan poika Tommo sekä Tuulin oma punaturkkinen Nokinassu. Tuulin isä Haakon toivoo tyttärensä menevän naimisiin kuuluisan soturi Kirmukarmun kanssa, joka ei kuitenkaan huoli nuorta naista. Se onkin mieluinen päätös Tuulille, joka haluaa tehdä omat valintansa myös rakkaudessa. Retkensä myötä nuori nainen kasvaa aikuiseksi.

Kirjassa seurataan rinnakkain kolmea tarinaa: Tuulin uhkarohkean retken lisäksi myös Iltasudenpojan kanssa kulkevan Alvan sekä itsekseen matkaavan Aurin taivalta kohti samaa määränpäätä. Teos punoo taitavasti yhteen nämä sivujuonteet, ja moni asia selviääkin vasta loppuvaiheilla. Vihollisen näkökulman avaaminen olisi tuonut selkeyttä tarinaan, sillä nyt vastapuoli jää hyvin epämääräiseksi joukoksi, joka kohdataan vasta teoksen loppupuolen taistelussa. Myös Maanaviljan kohtalon valottaminen jo aiemmassa vaiheessa olisi selkiyttänyt ymmärrystä Tuulin ja Arijoutsen väleistä.

Teos nostaa esiin historialliselle romaanille harvinaisen näkökulman: yhteisön normeja ja perheen asettamia odotuksia rikkovan naispäähenkilön. Tuuli on perinyt isänsä Haakonin sotaisan luonteen ja toteuttaa elämäänsä sen mukaisesti. Miesten seurassa matkaava nuori nainen kokee aliarvioimista miesten taholta, mutta hän näyttää kyntensä. Myös itsenäistä naista edustava Alva ylläpitää teoksen vahvaa naiskuvaa. Miellyttävänä yllätyksenä tulee Untin kutsumuksen ja vanhempien odotusten välinen ristiriita, joka purkautuu Tuulin toimesta suotuisalla tavalla.

Teos on Itämeren Auria sotaisampi eikä sisällä samassa määrin kiehtovaa entisajan parantajien elämänkuvausta. Auri jää teoksessa sivurooliin, vaikka onkin mukana jäljittämässä kotoa karannutta tytärtään. Valkama on tehnyt jälleen hienoa taustatyötä muinaishistoriallista tarinaansa varten. Historiallisten hahmojen, suomalaisen luonnon kuvauksen ja vanhojen uskomusten suhteen ei tarvitsekaan pettyä, sillä tarina kehystyy pitkälti niiden varaan.

Kirja-arvostelu on julkaistu myös Kulttuurimedia Nousussa: http://www.nousu.net/linnavuoren-tuuli-%e2%80%92-johanna-valkama/