Noitia ja enteitä, parantajia ja loitsuja. Kun sekaan
lisätään hurjia sotureita ja ripaus romantiikkaa, saadaan aikaan kiehtova ja
mystinen historiallinen keitos. Johanna Valkaman esikoisteos Itämeren
Auri sijoittuu myöhäisrautakauden Pohjolaan, jolloin vielä uskottiin
suurten parantajien voimaan.
Kirjan päähenkilö Auri on päättänyt tulla Hämeen
mahtavimmaksi parantajaksi mummonsa Tieran lailla. Auri kipuilee äidittömyyttään,
mutta on saanut varttua Tieran opeissa hyväksi parantajaksi. Auri on
keräilemässä metsästä kiholehtiä, kun hän kohtaa karhun hyökkäyksessä
haavoittuneen Haakonin, jonka pelastamiseen hän käyttää parantajanlahjojaan. Ei
olisi ehkä kannattanut, sillä mies tulee laittamaan kapuloita rattaisiin Aurin
unelman suhteen.
Teoksessa seurataan Aurin kasvutarinaa pääosin Aurin
näkökulmasta. Nuorelle neidolle avautuu täysin uusi maailma, kun hän lähtee
ensimmäistä kertaa tutusta kotikylästään Hakoisiin isolle linnavuorelle. Tiera
vannottaa Auria miettimään reissunsa aikana onko parantajan tie Auria varten. Vuodeksi
venyneellä reissullaan Auri oppii lisää arvostettuja parantajantaitoja
mystiseltä noidalta, Utujoutsi Kaukomieleltä.
Palattuaan kotiin Aurin elämä järkkyy, kun Tiera kuolee
ehtimättä siirtää parantajan voimiaan hänelle. Elämä tuntuu romahtavan. Haakon
on kuitenkin vielä maisemissa ja jokin miehessä vetää edelleen Auria puoleensa.
Päättäväinen Haakon vaatii Auria lähtemään mukaan omille kotiseuduilleen. Nuori
nainen on nyt tiukan valinnan edessä, koska parantajan tie ei ole vaimon tie. Auri
päättää lähteä Haakonin mukaan, mutta kamppailee dilemmansa parissa lähes
teoksen loppuun saakka.
Kirjassa on yllätyksellistä vastakkainasettelua - ja kumma
kyllä, se toimii. Täysin erilaisista maailmoista kotoisin olevat henkilöhahmot
sulautuvat ihmeellisen saumattomasti yhteen. Neidot ja soturit, noidat ja aikakaudelle
tyypilliset viikingit ystävystyvät. Jännite syntyy siitä, etteivät henkilöt
tiedä toistensa syntyperiä, vaan arvuuttelevat niitä pitkänkin aikaa. Varsinkin
Auri epäilee ja arvioi miehen aikeita tuskallisen paljon. Kirja säilyttää
Haakonin salaisuuden loppupuolelle saakka, mikä lisää lukukokemuksen
nautittavuutta.
Auri osoittaa ihailtavaa rohkeutta jättäessään pienen ja
turvallisen Suolammen kotikylän tietämättä palaako sinne koskaan. Teemoiksi
kohoavat juurettomuus ja erilaisuuden kohtaaminen ovat teoksen kantavia voimia.
Pitkien merimatkojen kuvailu haukkaa teoksesta suuren osan ja tuntuukin välillä
puuduttavalta. Yli 400 sivun jälkeen sarjan avausosa kuitenkin jättää lukijalle
toiveen saada palata jälleen karulle myöhäisrautakaudelle.
Metsän ja meren suku -sarja jatkuu teoksella Linnavuoren Tuuli.
Kirja-arvostelu on julkaistu myös Kulttuurimedia Nousussa: http://www.nousu.net/itameren-auri-johanna-valkama/
Metsän ja meren suku -sarja jatkuu teoksella Linnavuoren Tuuli.
Kirja-arvostelu on julkaistu myös Kulttuurimedia Nousussa: http://www.nousu.net/itameren-auri-johanna-valkama/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti