Terhi Rannelan teos Kirjeiden lumo käsittelee yksityisten, käsin kirjoitettujen kirjeiden sekä päiväkirjojen kulttuurista ja henkilökohtaista merkitystä. Rannela on julkaissut aiemmin historiallisia romaaneja, luovan kirjoittamisen oppaita, matkakertomuksia ja nuortenkirjoja.
Vaikuttavat kirjoitukset
Omakohtaisessa, esseemäisessä tietokirjassaan Rannela kertoo faktoja muun muassa postimerkkien ja kirjekuorien synnystä. Hän kertoo myös koskettavia tositapahtumia kirjeiden globaalista vaikutusvallasta sekä henkilöistä, jotka ovat jääneet historiankirjoihin kirjoittamillaan kirjeillä tai päiväkirjoilla.
Rannelan toive on, ettei Kirjeiden lumoa hotkaista yhdeltä istumalta vaan makustellaan pala palalta. Se on hyvä ja toimiva ehdotus. Leppoisasti etenevä teos antaa ajattelemisen aiheita lukuisten historiallisten anekdoottiensa kautta sekä herättelee lukijaa pohdiskelemaan omaa kirjoittajaminäänsä. Voisinko minäkin olla ahkerampi päiväkirjan kirjoittaja?
Kirjeenvaihto oli suosittu harrastus vielä 1990-luvulla, mutta sen vetovoima hiipui digitaalisen viestinnän myötä. Rannelan teosta lukiessani vaivun omiin nuoruuden kirjemuistoihini – miten kutkuttavaa olikaan kuulla postiluukun kolahtavan ja sännätä noukkimaan itselle osoitetut kirjeet. Tai istahtaa kirjoituspöydän ääreen hyvältä tuoksuva kirjepaperi kädessään.
Pelkkää historian havinaa?
Mieleen nousee väistämättä ihmettelevä kysymys: miksei juuri kukaan enää kirjoita perinteisiä kirjeitä? Rannelan teksteissä korostuu, että käsin kirjoitettu kirje on äärimmäisen arvokas ja henkilökohtainen ele ihmiseltä toiselle. Luulisi sen houkuttelevan lyhyiden pikaviestien tai useille vastaanottajille osoitettujen sähköpostien sijaan.
Teoksen sisällön keskittyminen pääosin historiallisiin tapahtumiin jättää valitettavasti nykytilanteen pimentoon. Rannela olisi voinut luoda vankempaa uskoa kirjeenvaihdon tulevaisuuteen, sillä käsin kirjoitetut kirjeet liikkuvat vieläkin ympäri maailman. Kirjeiden lumo on rakkaudenosoitus kirjeenvaihdon pitkälle perinteelle, jonka ei toivoisi olevan pelkkä muisto menneestä.
Tärkeintä on kirjoittaa
Rannela kertoo kirjoittavansa paljon käsin: kirjeitä, muistiinpanoja, päiväkirjoja ja kokeilumielessä jopa seuraavan romaaninsa ensimmäisen version. Kirjailijalla on runsas kokoelma muistikirjoja, joita hän hankkii kirjakaupparetkiltään ja verkkokaupoista. Myös luottokynämerkki on tiedossa: Stabilon pinkki, joustokärkinen kuitukärkikynä, kärkileveys 0,7 millimetriä.
Kirjeiden lumo rohkaisee lukijaa tarttumaan kynään – keittämään kupposen teetä ja kertomaan ajatuksistaan joko vain itselleen, läheiselleen tai jollekin täysin tuntemattomalle. Teoksesta välittyy Rannelan intohimo kirjoittamista kohtaan sekä tärkeä viesti: kirjoittaminen ei ole koskaan turhaa. Tärkeintä on kirjoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti