Hyljenaisia
ja druideja, entisiä kuninkaita ja laulajia. Johanna Valkaman Metsän ja
meren suku -sarjan itsenäisessä jatko-osassa Kaukosaarten Aino Aurin
poika Iki-Kuura haaksirikkoutuu karuille Kaukosaarille. Laulun lahjan saanut
nuori mies etsii vastausta sukuansa piinaaviin kysymyksiin, mutta joutuu
yllättäen tutustumaan myös erakoituneisiin kovan onnen kulkureihin.
Haaksirikkouduttuaan
Virtausten saarelle Iki-Kuura muistaa hämärästi tajunnan rajamailta
punatukkaisen kauniin naisen, joka jää hänen mieleensä. Iki-Kuura saa
majapaikan äkeältä vanhukselta, joka osoittautuu pienen sanailun jälkeen Erik
Tuulihatuksi, maanpakoon lähteneeksi Birkan kuninkaaksi. Erakoitunut mies
kertoo saaren muista asukkaista: lammaspaimenesta, jonka maille ei kannata
astua jalallakaan sekä selkiestä, hyljenaisesta, joka on todellisuudessa
miestään saarelle paennut Ann Naddodsdóttir.
Ikuisen
elämän salaisuudesta kiinnostunutta Iki-Kuuraa kiehtoo salaperäinen
hyljenainen, joka tarun mukaan on saanut toisen elämän hukuttauduttuaan mereen.
Samaan aikaan Annia kiehtoo komea Iki-Kuura, joka vetää häntä puoleensa –
laulamalla ja laulamattakin. Ann tekeytyy hyljenaiseksi ja viettelee
kokemattoman nuorukaisen. Vaikka Iki-Kuura joutuu kokemaan karvaan pettymyksen,
heidän tarinansa ei kuitenkaan pääty yhteiseen yöhön. Keitä ovat pitkälaivalla
saarelle rantautuvat muukalaiset?
Rautakauden
Färsaarille sijoittuva sarjan osa pitää otteessaan alusta loppuun saakka.
Näkökulman vaihdokset ja lumoava kieli pitävät yllä teoksen kiinnostavuutta –
yksitoikkoinen miljöö ja hidas kerronta sitä heikentäen. Kirjailijan
omakohtainen tutustuminen alueen historiaan ja itse alueeseen näkyy
positiivisesti tarinassa. Oikeiden historiallisten henkilöhahmojen käyttäminen
lisää uskottavuutta ja laittaa lukijan mielikuvituksen laukkaamaan.
Valkaman
teos on riipaiseva rakkaustarina karussa miljöössä. Päähenkilöiden inhimilliset
piirteet, epävarmuus ja epätoivo, syventävät heidän henkilökuvaansa. Uskaltaminen
ja oman tien kulkeminen nousevat vahvoiksi teemoiksi. Teoksen viittaukset Euran
kunnan syntyhistoriaan on yllättävä lisäoivallus kiehtovan tarinan loppuun.
Kirja-arvio on julkaistu myös Kulttuurimedia Nousussa: https://www.nousu.net/kaukosaarten-aino/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti