Laura
Lehtolan romaani Takapenkki yhdistää taitavasti kepeyden ja vakavuuden. Kirja
sisältää hersyvää hömppää, mutta pinnan alta pilkottaa synkempiäkin aiheita.
Teoksessa hyödynnetään näkökulmatekniikkaa: ääneen pääsevät vuorollaan
työvoimatoimiston virkailijana työskentelevä Tuula, mummonsa kasvattama Aleksi
sekä 17-vuotias Elina, joka huomaa olevansa raskaana. Aleksin ja Tuulan tiet
kohtaavat työvoimatoimistossa, jossa Tuula koettaa löytää pojalle
työkokeilupaikkaa. Aleksi ja Elina ovat kohdanneet jo aiemmin, minkä
seurauksena kympin tyttö odottaa yllätysvauvaa.
Lehtola
on valinnut osuvia henkilöhahmoja teineistä vanhuksiin. Heistä jokaisella on
oma tapansa ajatella, puhua ja suhtautua elämään. Syrjäytymisvaarassa oleva
omalla tavallaan älykäs Aleksi taistelee byrokratian rattaissa ja kipuilee samalla
äidittömyyttään. Aleksin turhautuneisuus yhteiskuntaa kohtaan kuuluu vahvasti
hänen puheestaan. Pojan pelastuksena on äidinäiti Elsi, joka ei anna turhaan
soitella ”valkotakkisia”. Vahvalla itämurteella käskyttävä mummi on kirjan
ehdoton huumoripläjäys. Läheisiään kohtaan Aleksi on yllättävänkin lempeä, ja
yllättävä isyys muuttaa häntä hyvään suuntaan ‒ vastuullisemmaksi.
Tahattomia
nauruntyrskähdyksiä saa aikaan Tuula, jonka älykkyysosamäärää on välillä vaikea
hahmottaa. Erilaisista fobioista kärsivä virkanainen osaa ajatella
maailmanmenosta yllättävän tarkkanäköisesti, vaikka käytös viittaa ajoittain blondivitsejäkin
aivottomampaan henkilöön. Tuula suhtautuu asiakkaisiinsa ylihuolehtivaisesti,
kuten myös ainoaan poikaansa Teemuun, joka on muuttamassa pois kotoa. Arkirutiineihinsa
jämähtäneen aviomiehen kanssa eläminen ei ole aina helppoa, varsinkaan jos
suhteeseen haluaisi saada uutta kipinää. Topi ei ymmärrä Tuulan vihjailuja,
vaan haluaa kaiken sujuvan samaa rataa kuin aina ennenkin. Näitä kaavoihinsa
kangistuneita tavallisia pulliaisia lienee Suomi pullollaan.
Elina
jää kirjassa etäisemmäksi henkilöksi. Hän salailee raskauttaan kaikilta siihen
saakka, kunnes se lopulta näkyy. Hän jää pois koulusta, lukkiutuu ökykotiinsa
ja välttelee skype-puheluja vanhemmilleen, jotka ovat rapakon toisella puolella
Brasiliassa. Välinpitämättömiltä vaikuttavien vanhempiensa ainokainen välittää
erikoisesta Aleksista, jolla on tapana lueskella Wikipediaa lämpimikseen.
Onneksi raskaus lopulta yhdistää nämä oman onnensa nojaan jätetyt nuoret.
Kirja-arvio on julkaistu myös Kulttuurimedia Nousussa: http://www.nousu.net/takapenkki/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti