Pauliina
Vanhatalon kuudes vakavan fiktion romaani Tuulesta temmattu elämä
avaa lukijalleen kaksi erilaista maailmaa. Kolmetoistalapsisessa
lestadiolaisperheessä kasvaneen Titin ja teatterimaailman viininhuuruisessa
koti-ilmapiirissä varttuneen Ilmon tiet kohtaavat herkässä kasvutarinassa.
Omaa
paikkaansa etsimässä
Tuulia
eli Titi on tottunut huolehtimaan muista, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi
itsestään. Kaikille muille perheenjäsenille on helppoa keksiä olemassaolon
syitä, mutta itselle ei. Koulun naapuriluokasta kantautuvat ilmaisutaidon
tunnin harjoitukset kuulostavat mielenkiintoisemmilta kuin ääneen luetut
englannin kielen sanat. Voisiko uskovainen tyttö alkaa harrastaa teatteria –
mitä äitikin siihen sanoisi? Vai sanoisiko mitään, sillä äidin vatsa oli taas
kohoamassa.
Ilmo
on huolehtinut pikkuveljestään aina, varsinkin silloin kun näyttelijä-äiti on
juonut viinipullollisen tai kaksi. Aikuistunut Ilmo on töissä uimahallin uinninvalvojana,
mutta asuu edelleen kotona. Eräänä päivänä keittiöstä löytyy langanlaiha tyttö,
jonka äiti on tuonut mukanaan näytelmäkerhosta. Tyttö on nimeltään Titi.
Pikkuhiljaa isättömän pojan ja omaa paikkaansa etsivän tytön välille kehittyy
rakkaussuhde, joka perustuu molemminpuoliselle luottamukselle, ainakin alussa.
Elämänhallinnan
harjoittelua
Vanhatalo
on kirjoittanut teostaan usean vuoden ajan. Tarinan alkuidea on syntynyt
teatteriporukan bussimatkalla Pietariin. Kirjailija on halunnut luoda helposti
lähestyttäviä henkilöitä, joita Titi ja Ilmo kumppaneineen kieltämättä ovat.
Oulun Muusajuhlilla haastateltavana ollut Vanhatalo pyrkii omien sanojensa
mukaan elämän ja todellisuuden kuvaamiseen. Siinä hän onnistuukin. Tuulesta
temmattu elämä on todenmakuinen teos, joka käsittelee aiheitaan
asiantuntevasti. Kummankaan maailman oloja ei mustamaalata vaan niitä kuvataan
omalaatuisin ja herkin vivahtein.
Teos
sisältää useamman hahmon, joka on jollain tavalla hukassa omassa elämässään ja
koettaa selviytyä hyväksi katsomallaan tavalla: Ilmolle
hengenpidätysharjoitukset veden alla tuovat elämälle merkityksen, kun taas
syömättömyys auttaa Titiä hallitsemaan arvaamatonta eloa. Ilmon äiti Riitta
kipuilee menneisyytensä kanssa eikä Titin kurssikavereidenkaan elämä
Teatterikorkea-koulussa ole helppoa. Onko omakin elämä pelkkää näytelmää?
Elämä
ei ole yksinkertaista
Henkilöhahmojen
tarkka kuvaus ja ajatuskulkujen hienovireinen tulkinta vahvistavat ajatuksen
siitä, että Vanhatalolla on psykologista silmää tarinankertojana. Perusteellisesti
taustatyönsä tehnyt kirjailija on löytänyt kummastakin maailmasta juuri
olennaisimmat asiat ja pystynyt upottamaan ne uskottavasti tarinan lomaan.
Vanhatalo on halunnut tuoda oman näkökulmansa aiheisiin ja on onnistunut siinä.
Epäkronologinen
pompahtelu aikajanalla luo haastetta lukijan aivonystyröille: välillä ollaan
lapsuudessa, välillä nykyhetkessä. Tuulesta temmattu elämä on kirja teatterin
ja uskonnon risteymistä. Se on kirja siitä, miten ihminen mukautuu omaan
elämäänsä, sillä kaikille ei suinkaan ole selvää miksi tekee sitä mitä tekee.
Yksinkertaista ei ole kenelläkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti