Australiasta kotoisin olevan Jessica Townsendin fantasiasarjan aloitusosa Nevermoor – Morriganin koetukset
on hänen esikoisteoksensa. Kirjan takakansi kehottaa lukemaan tarinan,
jonka kaltaista ei ole. Se kehottaa astumaan maailmaan, jonka kaltaista
ei ole. Kirjan luvataan olevan täydellinen Harry Potterin ja Percy
Jacksonin faneille, joten odotukset ovat korkealla!
Sakaalifaksissa asuva Morrigan Korppi on kirottu lapsi, jonka pitäisi
kuolla ehtoona eli ajan viimeisenä päivänä. Kuolemaansa odottava
10-vuotias tyttö osallistuu tarjouspäivään, jossa hän saa kaikkien
ällistykseksi neljä tarjousta eri tahoilta, muun muassa mystiseltä herra
Jonesilta. Morrigan luulee tulleensa huijatuksi, kunnes merkillinen
mies nimeltä Jupiter Pohjoinen tulee ja pelastaa hänet Savun ja varjon
jahdilta Nevermooriin.
Morrigan saa tietää, että hänet on valittu Meineikkaan Seuran
kokelaaksi ja paikan saadakseen hänen on läpäistävä neljä erilaista
koetusta, joihin vaaditaan jokin erikoiskyky. Isällinen Jupiter ei halua
paljastaa Morriganin kykyä, vaikka tyttö sitä useaan otteeseen kärttää,
joten Mog suorittaa koetuksia toinen toisensa perään tietämättä
kykyään. Morrigan viihtyy Jupiterin loisteliaassa hotellissa ja nauttii
Pihlajan seurasta – pojan, joka osaa lentää lohikäärmeillä.
Mog kaipailee välillä kotiin, mutta käytyään lapsuudenkodissaan
Seittilinjalla matkustaen hän huomaa, etteivät vanhemmat häntä kaipaa.
Onneksi hänellä on paikka, johon palata: muotoaan muuttava hotelli
Deukalion ja sen eriskummalliset asukkaat. Vain kuiskaten puhutaan
Nevermooria piinaavasta pahiksesta, meiniosepästä. Kun viimeisen
koetuksen aika koittaa, tytölle selviää karmivia totuuksia.
Kirjan aloitus tuntuu sekavalta, eikä epämääräinen miljöönkuvailu
auta asiaa. Useimmista fantasiateoksista poiketen Nevermoor ei sisällä
karttaa hahmottamisen avuksi, mikä on pitkä miinus. Fantasiamaailman
tarkan kuvailun tulisi olla kaiken a ja o varsinkin aloitusosassa.
Townsend on kuitenkin onnistunut luomaan omanlaisensa maailman
erikoisine hahmoineen – puhuva magnifikatti Fenestra niistä
mielenkiintoisimpana. Käännetylle fantasiakirjallisuudelle tyypilliset
uudet sanat virkistävät suomen kieltä – kiitokset kääntäjä Jaana Kapari-Jatalle.
Aivan suorilta teoksesta ei kehkeydy Potterin manttelinperijää,
vaikka yhteneväisyyksiä toki löytyy: kirottu lapsi, koulumainen
taikamaailma ja poissaolevat vanhemmat. Vaikka kirja on pohjavireeltään
varsin synkähkö nuortenkirja, sen kepeä kielenkäyttö ja mielenkiintoiset
henkilöhahmot – johtohahmonaan tyttösankari ‒ pelastavat sen pahimmalta
synkkyydeltä.
Kirja-arvio on julkaistu myös Kulttuurimedia Nousussa: https://www.nousu.net/nevermoor-morriganin-koetukset/
