perjantai 4. tammikuuta 2019

Domowik ‒ Ilkka Auer (Haamu Kustannus)


Kutkuttavaa jännitystä ja monimutkaisia juonikuvioita sisältävä Domowik on Ilkka Auerin uusin nuortenkirja. Salaperäinen kartano asukkaineen houkuttelee mukaan fantasiamaailmaan, josta tuntemamme sadut ovat peräisin.

Tarina saa alkunsa, kun teini-ikäisen Wilhelmiina eli Vilma Sumeliuksen perhe perii yllättäen Hästebäckin kartanon läheltä Raaseporin linnaa. Vilman isosetä Ferdinand on jättänyt Vilmalle tarkat ohjeet kartanon ylläpitoa varten. Nuori tyttö saa ruveta ratkomaan myös suvun salaisia arvoituksia, joihin löytyy pieniä vinkkejä sieltä sun täältä. Miksi Gerda-isoisotädin haamu leijailee kartanossa? Mitä on tapahtunut kadonneelle isotäti Hildalle? Vilmaa ilmaantuu auttamaan kotihenki Domowik, piippua polttava karvainen olento, joka on asustanut kartanossa vuosisatojen ajan.

Joulu lähestyy ja niin myös talvipäivänseisaus, jolloin pahat voimat ovat valloillaan. Domowik aistii kartanoa uhkaavat pedot ja kiirehtii Vilmaa ratkaisemaan sukunsa surulliset kohtalot. Vihjeiden avulla Vilma löytää tien Alismaahan, toiseen ulottuvuuteen. Satujen alkulähteiltä hän kulkeutuu Salakuljettajien Kouluun ja vihdoin myös Mustaan sirkukseen, jossa asiat eivät todellakaan ole kunnossa. Kuka on Kuoliaaksinaurattaja ja mikä häntä riivaa?

Kirja on oivallista lukemistoa joulun alla. Teos on kutkuttavan jännittävä ja mukaansatempaava – varsinkin alussa. Auer osaa luoda oikeanlaisen jännityksensekaisen tunnelman monipuolisella kuvauksella, ja mikä siihen onkaan parempi miljöö kuin vanha mystinen kartano, joka osaa piilotella itseään. Tarina etenee mukavan verkkaisesti, mutta loppua kohden tuleekin aivan liikaa muuttujia: on vanhoja linnoja, katkeroituneita pellejä ja kummallisia karuselleja. Sirkuksen ja vanhan maailman mukaantulo sekoittavat juonta siinä määrin, että kirjalle alkaa toivoa jatko-osaa.

Kirja-arvio on julkaistu myös Kulttuurimedia Nousussa: https://www.nousu.net/domowik/

lauantai 29. joulukuuta 2018

Pese hampaat ennen kuin pussaat ‒ Satu Kivinen (Otava)


Satu Kivisen esikoisteos Pese hampaat ennen kuin pussaat on hulvatonta luettavaa. Päiväkirja 14-vuotiaan Sofian elämästä on ajanhermolla pysyttelevää tilitystä nykynuorten arjesta. 

Kahdeksasluokkalainen Sofia aloittaa päiväkirjan kirjoittamisen tuleville sukupolvilleen sunnuntaina 2. syyskuuta. Nuoren tytön elämässä sattuu ja tapahtuu, vaikka hänen mukaansa siinä ei tunnu tapahtuvan juurikaan mitään. Elämästä kun sattuvat puuttumaan ainakin poikaystävä ja isommat rinnat. Äiti on kahjo ja kummitäti Päivi vielä kahjompi. Mummu se vasta kahjo onkin eikä isää näy mailla eikä halmeilla. Sofia asuu yksinhuoltajaäitinsä sekä koiransa Raipe Helmisen kanssa. Ystäväporukkaan kuuluvat himoliikkuja Iines, kaksoset Jossu ja Jutta sekä kaveripoika Leo.

Elämään tulee hieman säpinää, kun näköpiiriin ilmaantuu ”jumalaisen komea” Perttu. Leon isoveljen Aleksin kaveri on jo lukiolainen, joten hänen täytyy olla aika fiksu. Pertusta ei kuitenkaan ota selvää ja ensisuudelmaa saa odotella tovin jos toisenkin. Vaikka mieli on välillä matalalla, Sofia ei jää murehtimaan, vaan porskuttaa rempseällä tyttöenergiallaan eteenpäin. Erilaisia listauksia harrastava nuori neiti pohtii asioita laidasta laitaan, mutta ”elämä olisi huomattavasti helpompaa, jos äiti antaisi laitattaa volyymiripset.”

Kivisen teos on piristävä lisä suomalaiseen nuortenkirjallisuuteen. Päiväkirja on hyvänmielen chick litiä, kevyttä tyttökirjallisuutta, jota on hauska lukea. Välillä Sofia tuntuu ikäistään vanhemmalta ja yllättävän rohkeamieliseltä. Sivuhenkilöistä mielenkiintoisin on äidin sisko Päivi-täti, jolta Sofia saa suorasukaisia elämänohjeita ja tukea teiniyteen. Naisvoittoinen henkilökavalkadi luo teokseen feministisen vaikutelman isän poissaolon jäädessä epäselväksi.

Kirja-arvio on julkaistu myös Kulttuurimedia Nousussa: https://www.nousu.net/pese-hampaat-ennen-kuin-pussaat/

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Kaksoisolennot ‒ Tuula Kallioniemi (Otava)


Tuula Kallioniemen nuortenkirja Kaksoisolennot tarttuu tärkeisiin aiheisiin: eriarvoisuuteen ja koulukiusaamiseen. Kaksoisolennot on kutkuttavan erilainen nuortenkirja, joka ottaa omalta osaltaan kantaa nyky-yhteiskunnan oloihin.

Yhteentörmäyksen seurauksena kahden pojan elämät mullistuvat. Hyväosaisesta perheestä kotoisin oleva kuudesluokkalainen Stefan huomaa yhtäkkiä puhuvansa uutta kieltä ja joutuneensa kerjäläisleiriin äkäisen pomon komenneltavaksi, kun taas kerjäläispoika Mihai muuttuu Stefaniksi. Pojat alkavat elää toistensa elämää, mutta joutuvat samalla pohtimaan elämän suuria kysymyksiä.

Mihai saa elää yltäkylläistä elämää ja käydä koulua – unelmaansa. Asiat eivät kuitenkaan ole niin hyvin kuin luulisi: Mihai joutuu todistamaan koulukiusaamista. Käy ilmi, että Stefan on kiusannut Pönää yhdessä tyttökaverinsa kanssa. Mihai ei aio jatkaa kiusaamista ja muut ihmettelevät, mikä ”Steffelle” on tullut. Hän ei voi ymmärtää, mitä hyötyä kiusaamisesta vain kiusaamisen vuoksi on. Toisaalla samassa kaupungissa Stefania retuutetaan paikasta toiseen ja pakotetaan huijaamaan ihmisiä. Ylimielisen oloinen Stefan saa kokea, millaista on kerjäläisten arki. Kovaotteinen Doru-pomo ei anna armoa, ja pojan ainoa toive on löytää takaisin kotiin, keinolla millä hyvänsä.

Kirjan kiinnostavuus piilee ajatusleikissä, jossa osia voi vaihtaa. Kallioniemi on keksinyt erikoisen tavan selittää osien vaihtuminen yhteentörmäyksen seurauksena. Kielen ja jopa ulkonäönkin muuttuminen on liian yliluonnollista, mutta toimii toki nuortenkirjassa. Oikeudenmukaisuus tuntuu tapahtuvan, kun kerjäläisiä halveksiva nuori poika joutuu itse kadun kulmaan värjöttelemään ja hyväsydäminen kerjäläinen saa osakseen ystävällisyyttä ja kodin lämpöä. Osat eivät kuitenkaan voi jatkua loputtomiin, mutta kokemuksen kautta kummankin pojan arvomaailmat muuttuvat – toivottavasti myös lukijan.

Kirja-arvio on julkaistu myös Kulttuurimedia Nousussa: https://www.nousu.net/kaksoisolennot/

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Kaukosaarten Aino – Johanna Valkama (Otava)


Hyljenaisia ja druideja, entisiä kuninkaita ja laulajia. Johanna Valkaman Metsän ja meren suku -sarjan itsenäisessä jatko-osassa Kaukosaarten Aino Aurin poika Iki-Kuura haaksirikkoutuu karuille Kaukosaarille. Laulun lahjan saanut nuori mies etsii vastausta sukuansa piinaaviin kysymyksiin, mutta joutuu yllättäen tutustumaan myös erakoituneisiin kovan onnen kulkureihin.

Haaksirikkouduttuaan Virtausten saarelle Iki-Kuura muistaa hämärästi tajunnan rajamailta punatukkaisen kauniin naisen, joka jää hänen mieleensä. Iki-Kuura saa majapaikan äkeältä vanhukselta, joka osoittautuu pienen sanailun jälkeen Erik Tuulihatuksi, maanpakoon lähteneeksi Birkan kuninkaaksi. Erakoitunut mies kertoo saaren muista asukkaista: lammaspaimenesta, jonka maille ei kannata astua jalallakaan sekä selkiestä, hyljenaisesta, joka on todellisuudessa miestään saarelle paennut Ann Naddodsdóttir.

Ikuisen elämän salaisuudesta kiinnostunutta Iki-Kuuraa kiehtoo salaperäinen hyljenainen, joka tarun mukaan on saanut toisen elämän hukuttauduttuaan mereen. Samaan aikaan Annia kiehtoo komea Iki-Kuura, joka vetää häntä puoleensa – laulamalla ja laulamattakin. Ann tekeytyy hyljenaiseksi ja viettelee kokemattoman nuorukaisen. Vaikka Iki-Kuura joutuu kokemaan karvaan pettymyksen, heidän tarinansa ei kuitenkaan pääty yhteiseen yöhön. Keitä ovat pitkälaivalla saarelle rantautuvat muukalaiset?

Rautakauden Färsaarille sijoittuva sarjan osa pitää otteessaan alusta loppuun saakka. Näkökulman vaihdokset ja lumoava kieli pitävät yllä teoksen kiinnostavuutta – yksitoikkoinen miljöö ja hidas kerronta sitä heikentäen. Kirjailijan omakohtainen tutustuminen alueen historiaan ja itse alueeseen näkyy positiivisesti tarinassa. Oikeiden historiallisten henkilöhahmojen käyttäminen lisää uskottavuutta ja laittaa lukijan mielikuvituksen laukkaamaan.

Valkaman teos on riipaiseva rakkaustarina karussa miljöössä. Päähenkilöiden inhimilliset piirteet, epävarmuus ja epätoivo, syventävät heidän henkilökuvaansa. Uskaltaminen ja oman tien kulkeminen nousevat vahvoiksi teemoiksi. Teoksen viittaukset Euran kunnan syntyhistoriaan on yllättävä lisäoivallus kiehtovan tarinan loppuun.

Kirja-arvio on julkaistu myös Kulttuurimedia Nousussa: https://www.nousu.net/kaukosaarten-aino/

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Nevermoor - Morriganin koetukset – Jessica Townsend (Otava)

Australiasta kotoisin olevan Jessica Townsendin fantasiasarjan aloitusosa Nevermoor – Morriganin koetukset on hänen esikoisteoksensa. Kirjan takakansi kehottaa lukemaan tarinan, jonka kaltaista ei ole. Se kehottaa astumaan maailmaan, jonka kaltaista ei ole. Kirjan luvataan olevan täydellinen Harry Potterin ja Percy Jacksonin faneille, joten odotukset ovat korkealla!

Sakaalifaksissa asuva Morrigan Korppi on kirottu lapsi, jonka pitäisi kuolla ehtoona eli ajan viimeisenä päivänä. Kuolemaansa odottava 10-vuotias tyttö osallistuu tarjouspäivään, jossa hän saa kaikkien ällistykseksi neljä tarjousta eri tahoilta, muun muassa mystiseltä herra Jonesilta. Morrigan luulee tulleensa huijatuksi, kunnes merkillinen mies nimeltä Jupiter Pohjoinen tulee ja pelastaa hänet Savun ja varjon jahdilta Nevermooriin.

Morrigan saa tietää, että hänet on valittu Meineikkaan Seuran kokelaaksi ja paikan saadakseen hänen on läpäistävä neljä erilaista koetusta, joihin vaaditaan jokin erikoiskyky. Isällinen Jupiter ei halua paljastaa Morriganin kykyä, vaikka tyttö sitä useaan otteeseen kärttää, joten Mog suorittaa koetuksia toinen toisensa perään tietämättä kykyään. Morrigan viihtyy Jupiterin loisteliaassa hotellissa ja nauttii Pihlajan seurasta – pojan, joka osaa lentää lohikäärmeillä.

Mog kaipailee välillä kotiin, mutta käytyään lapsuudenkodissaan Seittilinjalla matkustaen hän huomaa, etteivät vanhemmat häntä kaipaa. Onneksi hänellä on paikka, johon palata: muotoaan muuttava hotelli Deukalion ja sen eriskummalliset asukkaat. Vain kuiskaten puhutaan Nevermooria piinaavasta pahiksesta, meiniosepästä. Kun viimeisen koetuksen aika koittaa, tytölle selviää karmivia totuuksia.

Kirjan aloitus tuntuu sekavalta, eikä epämääräinen miljöönkuvailu auta asiaa. Useimmista fantasiateoksista poiketen Nevermoor ei sisällä karttaa hahmottamisen avuksi, mikä on pitkä miinus. Fantasiamaailman tarkan kuvailun tulisi olla kaiken a ja o varsinkin aloitusosassa. Townsend on kuitenkin onnistunut luomaan omanlaisensa maailman erikoisine hahmoineen – puhuva magnifikatti Fenestra niistä mielenkiintoisimpana. Käännetylle fantasiakirjallisuudelle tyypilliset uudet sanat virkistävät suomen kieltä – kiitokset kääntäjä Jaana Kapari-Jatalle.

Aivan suorilta teoksesta ei kehkeydy Potterin manttelinperijää, vaikka yhteneväisyyksiä toki löytyy: kirottu lapsi, koulumainen taikamaailma ja poissaolevat vanhemmat. Vaikka kirja on pohjavireeltään varsin synkähkö nuortenkirja, sen kepeä kielenkäyttö ja mielenkiintoiset henkilöhahmot – johtohahmonaan tyttösankari ‒ pelastavat sen pahimmalta synkkyydeltä.

Kirja-arvio on julkaistu myös Kulttuurimedia Nousussa: https://www.nousu.net/nevermoor-morriganin-koetukset/

maanantai 20. elokuuta 2018

Saari ‒ Veera Salmi (Otava)


Veera Salmen uutuusteos Saari on hieman erilainen nuortenkirja. Teos on kepeä ja vakava yhtä aikaa. Kaikilla kirjan nuorilla on ikävä menneisyys, josta on opeteltava puhumaan, sillä muuten elämästä ei selviä. Heillä on huoli maailman lapsista, mutta ennen kaikkea heillä on unelma vapaudesta, Saaresta, jossa voi elää ilman huolia – ja ilman vanhempia.

Teoksen päähenkilö on kaiketi Suomessa asuva Hansama, joka on jo viisivuotiaasta saakka haaveillut Saaresta, jossa voisi elää ilman vanhempiaan, joilla ei tunnu olevan hänelle aikaa. Kasvettuaan Hansama lavastaa oman kuolemansa ja katoaa. Hän alkaa kerätä pientä joukkoa mukaan Saarelle, joka sijaitsee Galápagossaarilla Tyynellä valtamerellä. Porukka täydentyy Morriksella ja Malalalla, ja tulevaa reissua pohjustetaan Lapin hylätyssä erähotellissa. Hansaman täysi-ikäinen ullakkokaveri Simon auttaa valmisteluissa ja lupapapereiden väärentämisessä. Lentokentällä työskentelevä irokeesihemmo lennättää nuoret kohti seikkailua, jolle kovia kokeneet nuoret lähtevät jännityksestä sekaisin.

Kun nuorisojoukko on päässyt matkaan, alkaa mielikuva Hohto-elokuvan hylätystä hotellista vaihtua toiseen: Sininen laguuni -elokuviin. Väkisinkin autiosta saaresta ja laguuneista puhuttaessa mielikuvat seilaavat teoksista toisiin, Robinson Crusoesta Kärpästen herraan. Miten käynee tämän teoksen kohdalla? Palaavatko nuoret sivilisaation pariin vai elävätkö elämänsä loppuun saakka puumajoissaan banaaneja jyrsien? Tulevatko he toimeen keskenään vai syttyykö sota?

Yllättävää kyllä, porukka laajenee. Kirjeitä koulukirjojen väleihin lähetellyt ydinpoppoo saa viestin Edisonilta, joka uhkaa tehdä itsemurhan isoveljensä tavoin. Saarelta käsin Korjaamoa pitävät auttamishaluiset nuoret joutuvat tekemään nopean ratkaisun, sillä viisikohtainen valintaperustelista täyttyy Edisonin kohdalla: poika on toimitettava pikimmiten heidän luokseen Saarelle. Dj-taitoinen jössikkä on mukava lisä porukkaan, mutta Edisonia jää vaivaamaan pikkuveli Jamalin kohtalo. Myös Morris kaipailee ankeihin oloihin jäänyttä Rastasta, joten pian Simonilla on taas hommaa.

Nuorten surkea tausta saa myötätunnon heräämään. On hieno oivallus puhutella lukijaa välillä suoraan ja ottaa hänet mukaan pohtimaan asioita. Päähenkilöt haluavat, että myös lukija voi hyvin. Nuoria yhdistää etäiset vanhemmat ja toivo paremmasta. Mitään hurjanhurjia tarinoita nistivanhemmista ei kenenkään kohdalla mainita, mutta perusvire on ankea: lapsi on jäänyt jollain tasolla yksin. Siksi hän kaipaa jonnekin muualle ja tarvitsee kipeästi ystäviä. Kirja on riipaiseva kertomus ystävyydestä, auttamisenhalusta ja unelmoinnin tärkeydestä, ja sitä voi suositella kaikenikäisille pohdiskelijoille.

Kirja-arvio on julkaistu myös Kulttuurimedia Nousussa: https://www.nousu.net/saari/

torstai 12. heinäkuuta 2018

Iso härkä − Mikko Kamula (Gummerus)


Tiiliskivimäinen Iso härkä jatkaa Mikko Kamulan Metsän kansa -sarjaa. Se jatkuu kutakuinkin siitä mihin ensimmäinen osa Ikimetsien sydänmailla jäi ja tarjoilee huikeita seikkailuja 1400-luvun Suomessa.

Juko Rautaparta perheineen on kohdannut jo aiemmin paljon vastoinkäymisiä eikä niille näytä tulevan loppua. Moninkertaiset verot langettanut neljännesmies piinaa yhä perhettä eikä ruumiltaakaan säästytä. Vanhin poika Heiska joutuu matkaamaan käräjille murhasta syytettynä ja saa rangaistuksekseen vuoden ajan pakkotyötä Pyhän Olavin linnassa. Pesti on nuorelle miehelle mieluinen, mutta odottaako ilkeän neljännesmiehen palveluksessa oleva Kulta häntä enää vuodenkierron jälkeen?

Yörnin äijän opissa oleva Tenho näkee painajaisunia verenjanoisesta härästä. Hänen pelkonsa käy kuin käykin toteen, kun alisesta maailmasta ponnistava iso härkä nousee tuhoamaan savolaisten seutuja ja hyökkää Rautaparrankin tilalle. Tietäjien taidot joutuvat koetukselle ja apua härän kaatamiseen haetaan jopa epäluotettavina pidetyiltä lappalaisilta. Myös muut koettavat auttaa: perheen tytär Varpu turvautuu maahisten apuun, Heiska lähetetään Viipuriin saakka sotavoimien anomiseen ja härän aiheuttamasta tuhosta suivaantuneet savolaiset teroittavat keihäänsä ja nuolensa.

Kirjan tarinaa on ilo lukea, sillä teksti on niin sujuvaa. Kirjan alkupuolella Mallu-mummon levottoman ruumiin kuvailu luo kauhutunnelmaa ja aiheen olisi odottanut jatkuvan pidemmällekin. Toisin kuitenkin käy, kun tapahtumienkulku lähtee viemään tarinaa muihin suuntiin. Tässä osassa pääpaino on Rautaparran lasten kokemuksissa ja seikkailuissa, joita riittääkin kirjan täydeltä. Iso härkä on läsnä koko tarinan ajan ja lopputaistelu tuntuu piinaavan pitkältä – myös sivumäärältään.

Entisaikojen mytologiaa fantasialla höystettynä – siitä on Kamulan uudessa teoksessa kyse. Kirjassa on aiempaa enemmän yliluonnollisuutta, joten kirjallisuudenlajiksi määritellyn historiallisen fantasian piirteet täyttyvät yli odotusten. Muinaissuomalaisten uskomuksista kumpuavat fantasiaelementit herättävät hilpeää ihmetystä: onko silloin tosiaan uskottu vuorenkorkuiseen härkään tai maan alla asustaviin maahisiin? Niistä kerrotaan niin todentuntuisesti, ettei lukijan auta kuin uskoa mukana ja jäädä odottelemaan jatkoa jännittävälle lopulle.

Kirja-arvio on julkaistu myös Kulttuurimedia Nousussa: https://www.nousu.net/iso-harka/